Rakkaus ei ole vain jotain, mitä tapahtuu meille, vaan voimme ymmärtää ja muokata sitä.
Mutta tiedämme, että monesti suhteen vaikeilla hetkillä se ei todellakaan tunnu siltä, että kuviossa olisi jotain järkeä tai logiikkaa. Kun ajaudumme riitaan, meidän on vaikea ymmärtää kumppaniamme. Omat tunteet valtaavat mielen, ja silloin onkin miltei mahdotonta ajatella asiaa toisen näkökulmasta.
Parisuhdetutkimus osoittaa meille kuitenkin hyvin selvästi sen, että näissä joskus hyvinkin kaoottiselta tuntuvissa hetkissä on aina logiikka. Ihminen ei toimi sattuman varassa ja ilman syytä. Kun tiedämme tämän, on parisuhteen vaikeiden hetkien purkaminen vähän kuin insinööritiedettä, eli selvitetään kaava.
Epätasapaino ongelmien suhteen.
On hyvin tavallista, että parisuhteen toisesta osapuolesta tuntuu useammin, että jokin asia on pielessä tai jokin vaivaa. Toinen taas tuntuu elelevän rauhallisena, ikään kuin mitään huolia ei olisi. Usein tämä epätasapaino kärjistyy jossain vaiheessa. Se kumppani, joka kokee ongelmia, ei halua, eikä yrityksistä huolimatta välttämättä jaksa pidätellä hankalia oloja, ja ne tulevat esiin.
Usein riita näyttää tältä:
Toinen on tyytymätön. Hän saattaa kritisoida, vaatia ja olla vihainen. Ja toisen vaatiessa ja ollessa vihainen, toinen alkaa usein puolustella ja perustella asioita. Se ei useinkaan helpota tilannetta, vaan päinvastoin. Toinen tulee aina vain vihaisemmaksi ja voimistaa viestiä. Usein tässä kohtaa puolusteleva osapuoli hiljenee ja lähtee vetäytymään. Tyynen pinnan alla hänenkin sisällään kiehuu.
Kumpikin jää yksin ja ajattelee toisesta pahasti. ”Olet mahdoton, sinun kanssasi ei voi puhua”. ”Olet tunteeton, et välitä, olet itsekäs”
Ensimmäinen pala rakkauden kaavassa on oivaltaa, että hankalassa tilanteessa kummallakin on oma palasensa, ja ne ovat itse asiassa yhtä suuret, vaikka toisen osuus saattaisi näkyä enemmän ulospäin. Parisuhteen vaikeissa hetkissä me kadotamme tunneyhteyden toisiimme. Se järkyttää turvallisuuden tunnettamme ja suojamme nousevat hyvin herkästi.
Vihaisuus ja vetäytyminen ovat suojautumista. Olennaista on nähdä, että oma suojautuminen vaikuttaa toiseen. MOLEMMIN PUOLIN. Se synnyttää itseään ylläpitävän negatiivisen kehän. On tärkeä myös tajuta, että kumpikaan ei oikeastaan halua satuttaa, vaan on pulassa itsensä kanssa.
Parit, jotka näkevät tämän, ovat jo pitkällä. Syytöksen ja etäisyyden kehä voi hellittää, kun tajuamme, että olemme tässä yhdessä. Kumpikaan ei halua pahaa toiselle, vaan yrittää selviytyä vaikeassa hetkessä omalla tavallaan. Parit, jotka oivaltavat tämän, huomaavat olevansa yhdessä rinnakkain, ja katse voi suuntautua kohti negatiivista kehää. He voivat hyökätä kehää vastaan eivätkä toisiaan.
Toinen pala rakkauden kaavassa on muistaa, että hankalan käyttäytymisen ja tunteiden, kuten vihaisuuden ja vetäytymisen, alla on AINA KYSE JOSTAIN MUUSTA kuin mitä näemme.
Jokainen ihminen on tunteva ja pohjimmillaan herkkä. Jokaisella meillä on jonkinasteista huolta siitä, kelpaammeko ja riitämmekö. Ja jokainen ihminen tarvitsee yhteyttä toiseen. Se on viritettynä meidän hermostoomme.
Parit, jotka osaavat pysähtyä, virittyä toisiinsa TUNTEIDEN TASOLLA ja OLLA TOISTENSA TUNTEIDEN KANSSA, ilman että asiaa pitää välittömästi ratkaista tai pohtia onko tunne järkevä, löytävät rauhoittumisen ja huojennuksen. Se mikä on jaettavissa, on kestettävissä.
Tämä on kestävän rakkauden salaisuus. Rakkaudessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että haluamme olla merkityksellisiä toisillemme. Kaipaamme tulla nähdyksi hyvänä ja rakastettavina toistemme katseen alla.
Kirjoittaja:
Eira Eklund-Mikola
psykologi, paripsykoterapeutti
50% Complete
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do itsusmod temporid incididunt ut labore and dolore magna aliqua.