Mitä hyötyä on puhua tunteista?

”Onko pakko aina puhua tunteista?” Kuulemme tämän lauseen usein pariterapiavastaanotoillamme.

Kysymyksen alla on usein pelko siitä, että tunteista puhuminen vie tilanteen vain huonompaan suuntaan, riita vain yltyy ja jäämme vellomaan vaikeisiin oloihin.

Monesti ihmiset myös pelkäävät, että he ovat huonoja tunteiden käsittelyssä. On ymmärrettävää, että kukaan meistä ei mielellään mene epävarmuusalueille.

Vastauksemme kuitenkin tähän kysymykseen on kyllä, parisuhteessa on pakko puhua tunteista. Parisuhteen tärkein ja syvin kommunikaatio on aina tunnetasolla. Jos emme näytä tunteitamme tai puhu niistä, suljemme tärkeimmän viestikanavamme.

Solmujen ja riitojen purkaminen ei onnistu sopimuksilla ja järjen tasolla tehdyillä päätöksillä. Tunteet ovat voima, joka saa meidät toimimaan ja reagoimaan, usein tietoisesta päätöksestä huolimatta. 

Vaikka tunteiden tunteminen voi olla raskasta ja epämiellyttävää, tunteet itsessään eivät ole negatiivisia tai “ongelmia”. Ongelmat syntyvät siitä, miten me toimimme tai jätämme toimimatta tunteen vallassa, jos emme ymmärrä niitä. 

Emme myöskään usko, että kukaan oikeastaan on ”huono” tunteiden kanssa. Toiset meistä eivät vain ole saaneet apua tunteiden käsittelyssä. Se ei ole huonommuutta vaan kokemattomuutta. Tunteet kuuluvat ihmisyyteen ja siksi me kaikki voimme oppia käsittelemään tunteitamme paremmin. Tarvitsemme siihen vain aina toisen ihmisen apua.

Miksi me tunnemme?

Tunteet ovat ikiaikaisia neuvonantajia. Ne on ohjelmoitu biologiaamme toimimaan ennen ajatusta. Tunteet ovat ikään kuin hälytyskelloja, jotka viestivät, että on aika toimia.

Tärkeissä ihmissuhteissa tunteet aktivoituvat erityisen nopeasti. Elossapysymisen ohjelmointiin kuuluu automaatio, joka auttaa meitä liittymään ja kiinnittymään emotionaalisesti toisiimme, sillä yksin ihminen on haavoittuvainen ja vaarassa.

Tämän vuoksi olemme erityisen tarkkoja lukemaan vihjeitä toistemme kasvoista tai äänensävystä. Vihjeen lukeminen tapahtuu sadasosasekunnissa, automaattisesti ja usein tiedostamattomasti. Siis paljon nopeammin kuin meidän ajatteleva aivoalueemme voi toimia. 

Parisuhteen riitojen alta kuoriutuu valtava määrä näitä automaatioita. Kun tajuamme mikä laukaisee tunnereaktiomme, tunnekokemuksesta tulee ymmärrettävämpi. Tunteemme eivät ole irrationaalisia tai outoja. Me reagoimme vihjeisiin, kuten toisen ilmeettömyyteen tai vihaiseen katseeseen. Se kuuluu ihmisyyteen. 

Kun uskallamme hidastaa ja tutkia, voimme ymmärtää itseämme paremmin ja automaation katkaiseminen mahdollistuu. Tunnekokemuksen logiikka voi avautua.

Tunnereaktiot ajavat meidät helposti jumiutuneeseen tilanteeseen.

Vaikeissa hetkissä, kuten riidassa, me kaikki reagoimme ja automaattiset suojamekanismimme aktivoituvat. Karkeasti ajateltuna me taistelemme tai pakenemme.

Parisuhteessa taistelu näkyy usein vaativuutena, kriittisyytenä, huutamisena ja vihaisuutena. Pakeneminen taas näkyy vetäytymisenä, puhumattomuutena ja poispäin kääntymisenä.

Näissä hetkissä tunteiden hallinta on vaikeaa ja koemme usein avuttomuutta. Teemme myös valtavan määrän virhetulkintoja, kuten ”olet välinpitämätön tai ”olet ilkeä.” Nämä tulkinnat vain vahvistavat kummankin suojautumista ja parisuhteeseen syntyy helposti jumiutunut negatiivinen kehä. Mitä enemmän toinen vaatii, sitä enemmän toinen vetäytyy. Ja mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä vaativammaksi toinen tulee.

Voimme pysäyttää kivuliaat riidat tai etääntymisen kehät, kun alamme ymmärtää, että parisuhteen vaikeuksissa ei ole syyllisiä. Aiheutamme jumin yhdessä ja se on syntynyt kummankin suojamekanismeista, jotka vain ruokkivat toinen toistaan.

Avain takaisin tunneyhteyteen löytyy, kun uskallamme kumpikin kurkistaa näiden suojareaktioiden ja pintatunteiden alle, missä meillä jokaisella on herkempiä tunteita ja emotionaalisia tarpeita. 

Puhumattomuuden ja vetäytymisen alla on usein pelkoa siitä, etten kelpaa, enkä riitä puolisolleni. Vihan ja syytöksen alla on usein pelkoa siitä, että olen vääränlainen, enkä ole rakastettava tällaisena kuin olen. Näitä pelkoja on kuitenkin usein vaikea ilmaista ja joskus edes itsekään tunnistaa. Reaktiot ovat voineet käynnistyä niin pienestä ja arkipäiväisestä asiasta, että ymmärryksen vieminen pintaa syvemmälle tuntuu oudolta.

Se ei kuitenkaan ole millään tavalla outoa. Kummankin suojaavan käyttäytymismallin taustalla on sama kaipaus: päästä takaisin rakkaan luo. Syyttävä ja vihainen puoliso yrittää huudollaan saada yhteyttä ja toista tajuamaan mistä on kysymys. Vetäytyvä ja puhumatonkin puoliso toimii omalla parhaalla tavallaan. Hän yrittää rauhoittaa usein itseään sekä tilannetta, ettei se äityisi vielä pahemmaksi. Hänkin kaipaa takaisin rakkaansa luo.

Kun ymmärrämme tunteiden logiikan, voimme oppia tulkitsemaan sekä itseämme että kumppaniamme paremmin. Tällöin emme juutu negatiiviseen kehään niin usein ja voimme luottaa siihen, että vaikka välillä niin käykin, pääsemme sieltä pois.

On huojentavaa, että me kaikki voimme oppia paremmin elämään tunteidemme kanssa. Voimme ymmärtää, että me kaikki reagoimme rakkaudessa omilla tavoillamme, mutta päämäärä on sama. Saada rakastaa ja olla rakastettu. 

Kirjoittaja:

Eira Eklund-Mikola

psykologi, paripsykoterapeutti